Alastalon salissa
Sen kertoa voi sanoin muutamin.

Porukkaa lappaa sisään. Pukkilakin, Petter Pihlman, poikansa Evaldin kanssa astuu saliin. ”Mitään en puhu enkä pukahda. Suuni pidän kiinni, kiinni-kiinni, vaikka mieli tekisi.” Härkäniemi valitsee jo piippua hyllyltä ja muistelee, miten piiput aikoinaan hankittiin Alastaloon. Alastalon Matts Mattson odottelee malttamattomana Langholmaa, pitäjän merkkimiestä. Langholma saapuu, kättelee kaikki ja siirtyy keinutuoliin istumaan. Julkinen mies julkiselle paikalle, ajattelee Petter Pihlman, ”Pukkilan Petter, Petter-Petter”. Alastalon muori, Eevastiina ja tytär Siviä tarjoilevat sämpylöitä ja kahvia. Kerrotaan menneitä, muistellaan kuinka muinoin huijattiin tullimiestä.

Totivesi tuodaan sisälle, Langholma sekoittaa konjakkinsa ensin. Pukkila kaataa vettä toiseen lasiin, Härkäniemi kaataa lisää myöhemmin. Lähes täyden vesilasin saa Pukkilan Evald, Petterin poika. Kerrotaan menneitä, Pukkila kehuu Mustaansa, muistelee kilpa-ajoa kirkkotiellä. Härkäniemi (vai Lahdenperäkö, lautamies) kertoo jutun retarista, jonka laivan luultiin uponneen, mutta olikin kauppamatkalla seitsemän vuotta ja toi paljon voittoa.

Parkkikirjan kirjoittaminen alkaa. Langholma käy ensin kirjoittamassa 1/8, Alastalo saman, Karjamaan Eenokki vain 1/32, Krooklan Mikkel saman 1/32 (häneltä putoaa paperille vesitippa nenästä). Nyt Pukkila puhuu pehmoisia ja pieni riita uhkaa tulla Alastalon ja hänen välille. Siviä mainitaan samalla kun hän tuo uutta totivettä saliin. Tyttö pikaistuksissaan laskee vesikannun Härkäniemen eteen lattialle ja lähtee itkien salista. Härkäniemi vie kuuman vesiastian totipöytään ja polttaa sormensa. Alkaa uusi kierros.

Parkkikirjan kirjoittamista jatketaan sovun tultua. Pukkila hätiköi 1/16, Härkäniemi kuitenkin jo hyvän 1/8 ”jakamattomasta parkkialuksesta”. Lahdenperä, lautamies, jonka metsästä Vaarniemestä parkin puut hakataan, kirjoittaa ensin väärin 16/1, korjaa sitten 1/16. Muut kirjoittavat sen jälkeen pienempiä, juoppo renttupoika Honkala (?) aikoo kirjoittaa 1/4, mutta lopulta 1/32. Alastalo toteaa: ”Ei raha haise, vaikka sinun tunkiosta tulisikin.” Pihlmanin Janne, Pukkilan Petter Pihlmannin piian poika, Alastalon Mattsonin melkein valmis vävypoika kirjoittaa Petterin mielipahaksi 1/16. Evaldin Pukkila määrää kirjoittamaan 1/32.

Lopulta parkkikirja on melkein täysi ja Pukkila, Alastalo ja Härkänieni alkavat pienessä hiprakassa pyörähdellä keskellä salia. Langholma tekee lähtöä: ”Parempi miesten mennä, kun järkikin jo lähti.” Hyvästelee, mutta Eevastiina estää lähdön ja pyytää väen ruokapöytään. Alastalo hakee piiipuhyllyltä komeimman piippunsa ja sytyttää sen. Ollaan juhlallisia. Langholma menee ensin ruokaa hakemaan, sitten orpanan lapsen kaiman kummin serkku (tms.) Krooklan Mikkel perässä ja sen jälkeen Pukkila, koska Härkäniemi hidastelee piippuhyllyllä. Sali hiljenee, kuuluu vain miesten matalaa keskustelua viereisen huoneen ruokapöydästä. Totipöytä vielä odottaa ennen lähtöä.