Vuonna 1939 marraskuun viimeisenä päivänä kello 7.00 neuvostoliittolaiset joukot hyökkäsivät itsenäisen Suomen valtion rajojen yli. Samana päivänä pommittivat neuvostolentokoneet useita suomalaisia kaupunkeja. Suomi oli sodassa. 105 taistelujen täyttämien päivän jälkeen Suomi pakotettiin antautumaan ja yksi rauhanehdoista oli karttaan merkityn Karjalan luovuttaminen Neuvostoliitolle.

Neuvostoliitto, joka vielä vuonna 1932 oli sopinut hyökkäämättömyydestä ja julistanut ystävyyttään Suomelle, ei tyytynyt Moskovan rauhaan. Vuoden 1941 kesäkuun 25. päivä pommikoneet jyrisivät jälleen Helsingin yllä. Suomen oli ryhdyttävä torjuntataisteluun. Vuonna 1944 Suomi joutui jälleen antautumaan.

Suomen piti vielä Neuvostoliiton pakottamana ryhtyä sotimaan saksalaisia aseveljiä vastaan. Tuntia ennen aikarajan umpeutumista Suomi teki maihinnousun Tornioon ja alkoi ajaa saksalaisia Lapista. Ennen kuin viimeinen saksalainen poistui, oli Lappi raunioina, siltoja ja peltoja oli tuhottu, siviilejä tapettu ja Lappi totaalisesti tuhoutuneena. Saksa ei maksanut Suomelle sotakorvauksia.

Rauhanehdot olivat kovat. Talvisodassa Suomi menetti Karjalan, osan Sallaa ja Kuusamoa ja Suomenlahden saaret Suursaaren, Seiskarin, Tytärsaaren ja Lavansaaren. Jatkosodassa lisäksi Petsamon. Porkkala jouduttiin antamaan vuokralle 50 vuodeksi. Suomi oli Moskovan ja Pariisin rauhansopimuksessa hävinnyt osapuoli eikä tasavertainen neuvottelija kuten Tarton rauhaa solmittaessa.

Sodan jälkeen valvontakomissio vahti lehtiä ja sensuroi kaikki neuvostovastaiset tai Suomelle myönteiset julkaisut. Miljoonia karttoja riistetyistä alueista vietiin Neuvostoliittoon, Karjala yritettiin pyyhkiä Suomen kansan muistista ja historiasta. Tähän eivät heti puuttuneet muut valtiot, Neuvostoliitto sai toimia mielensä mukaan. Suomessa järjestettiin NL:n painostuksesta oikeudenkäynti. "Sotasyylliset" ja riistetyt alueet olivat uhri, joka oli uhrattava Neuvostoliiton alttarille, jotta Suomi säilyisi itsenäisenä.

NL antoi Porkkalan takaisin vuonna 1956. Muita alueita on sen sijaan tuhottu jo viisikymmentä vuotta. Suomalainen kulttuuriperintö rappeutuu alueilla. Viipurissakin on useita taloja, jotka ovat sodanjälkeisessä tilassaan, tuhoutuneina. Ympäristö saastuu, elintaso romahtaa. Alueella on kehittymässä humanitäärinen katastrofi.

Tämän katastrofin antavat kaikki nykyiset valtiot suurentua. Virallisella Suomella ei ole aluevaatimuksia eikä se halua siis pelastaa tätä aluetta, vanhaa suomalaista aluetta. Yhdysvallat, Venäjä ja Iso-Britannia etunenässä haluavat tämän kurjuuden jatkua hyväksymällä yhä edelleen Pariisin rauhansopimuksen.

ämnesia kansainvälinen

Ämnesia Kansainvälinen ei kuitenkaan vaadi, koska kukaan muukaan ei:
-Pariisin ja Moskovan rauhansopimusten mitätöimistä
-Tarton rauhansopimuksen palauttamista
-Karjalan ja muiden riistettyjen alueiden palauttamista Suomelle
-Alueiden palauttamista oikeille omistajilleen
-Riistetyn omaisuuden palauttamista omistajilleen
-Länsisuomalaisille korvauksia menetetyistä maatiloista
-Saksan maksavan sotakorvauksia Lapin sodasta
-Sotasyyllisten kunnian palautusta
-Ihmisoikeuksien kunnioittamista